Ensinnäkin yleensä kuvauksia järjestäessä, taustasta tehdään yleensä yksi värinen, jotta huomio saadaan kiinnittymään yksityiskohtiin ja mm. kalusteisiin.
Esineitä laittaessa tulee katsoa aina ovatko ne linjassa keskenään, muuten kuvasta voi tulla sekava. Esineitä voi laittaa kulkemaan eri linjoissa, vaikka samasta kuvasta olisikin kyse. Ne voivat mennä joko vaaka tai pystysuorassa. Pääasia on että kuvasta ei tule liian sekava, ja sen pystyy helposti hahmottamaan.
Rytmillä ja toistolla meinataan sitä, kun kuvassa voi olla vaikka ruusu ja välissä jokin esine ja sitten taas ruusu, eli esineet tai asiat toistuvat kuvassa monta kertaa. Kuvista voidaan tehdä hyvin "sotilaallisia", jolloin väri maailma on yleensä sama ja toisto on selkeää.
Pinta-alan käyttö on yksi tärkeimmistä, sillä se pitää miettiä tarkkeen ettei tyhjää tilaa jäisi paljon vaan kaikki pinnat näyttäisivät ns. täydeltä. Joskus kuvauksissa voidaan myös jättää tyhjää tilaa tarkoituksella paljon, mutta sitäkään ei saa silloin jättää liikaa.
Rajausta käytetään yleensä aina joka kuvaa ottaessa. Kuvia ei tosin saa liikaa rajata, eikä esineistä saa rajata pieniä kohtia pois. Joko esineistä rajataan enintään puolet tai ei ollenkaan. Esineet tulee aina olla tunnistettavissa, varsinkin jos kuva on menossa esim. lehti artikkeliin.
Horisontilla tarkoitetaan sitä mihin esineeseen ihmisen katse ensimmäisenä kiinnittyy ja miten tausta sopii katseeseen kiinnityneen esineen kanssa yhteen.
Kuvauksessa pitää huomioida mistä suunnasta kuva otetaan, edestä vai sivulta.
Kontrasti tuo kuvan väreihin tummuutta, heikentää niitä tai tuo lisää syvyyttä. Kontrastin avulla kuvaan saadaan lisää pirteyttä tai jos kuvasta halutaan neutraalimpi. Kontrastin avulla voidaan myös tuoda esiin erillaisia pintoja mm. kiiltäviä, karvaisia tai pehmeitä. Kontrastin avulla voidaan saada kuvan erillaiset pinnat esiin. Sen avulla myös värit saavat uuden merkityksen.
Kuvaan korkeuden tuonti on yksi tärkeimmistä, mutta myös vaikeimmista asioista. Kuva ei saa näyttää liian tyhjältä, varsinkin jos on matalia esineitä, kuvan yläosa voi näyttää tyhjältä. Korkeutta voi pyrkiä tuomaan esim. taululla tai lampulla.
Valoitus on myös tärkeä. Käytetäänkö kuvassa keinotekoista valoa vai luonnon valoa. Kuviin voidaan myös pyrkiä tuomaan varjoja, jolloin valon käyttöä pitää miettiä tarkkaan. Kuvan tunnelman luo myös se onko kuvassa valoa tuomassa "takka" vai "ikkuna". Valon suunta myös luo tunnelman onko se romanttinen vai synkkä. Valoituksen vuoksi myös kaikki rypyt näkyvät kuvassa. Siksi esim. pöytäliina kannatta aina silittää huolella kuvauksia varten.
Värien miettiminen aloitetaan kysymyksellä, sopivatko värit yhteen ja ovat yhteneväisiä vai onko väri maailma sekava. Monissa kuvissa voidaan myös käyttää yhtä väriä, mutta väristä on käytetty monia eri sävyjä. Kuvissa voidaan käyttää myös tehoste väri, joka tuo niihin pirteyttä. Kuvat voivat olla muuten synkkiä mutta niihin voi tuoda muutamalla värillä pirteyttä.
Yksi tärkeimmistä mitä pitää muistaa kuvauksissa on kuvan tarinan keksiminen. Kuvalle täytyy aina kehitellä tarina joka vastaa kysymykseen, "mitä on tapahtunut ja mitä on tapahtumassa".
Tarinan ei tarvitse olla todellakaan todellinan, mielikuvitusta saa siis käyttää. Kuvissa yleensä sisustus ei ole todenmukainen. Yleensä asetteluista pyritään saamaan mahdollisimman hyvän näköisiä ja niin että tavaroiden hyvät puolet korostuvat.
Alapuolella vielä muutama kuva saamistamme kuvausjärjestely lapuista!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti